Kehitysopista ja perkeleestä

Seuraava keskustelu on käyty kesällä 2006 eräällä keskustelufoorumilla, ja otan sen mukaan tänne, koska kaikella, mitä Suomessa keskustelufoorumeilla kirjoitan, on taipumus hävitä taivaan tuuliin. Tässä keskustelussa käsitellään Darwinin evoluutioteorian (kehitysopin) paikkansapitävyyttä ja siinä ohessa perkelettä ja hänen joukkojaan.

Samppu: Päteekö kouluissa opetettava Darwinin evoluutioteoria, siis ovatko ihminen ja apina polveutuneet samasta kantalajista? Tuoreen kyselyn mukaan vain kaksi kolmasosaa suomalaisista uskoo, että ihminen polveutuu apinasta. Luku oli selvästi alhaisempi kuin Euroopassa keskimäärin vaikkei yhtä alhainen kuin USA:ssa, mitä pidettiin hälyttävänä.

Vai olisivatko suomalaiset sittenkin viisaampia kuin muut? Ihminen ei näet polveudu apinasta, vaan ihminen ja apina polveutuvat yhteisestä esiäidistä. Lähipäivinä pohdittaneen, ovatko vastaajat tarkoittaneet tätä.

Vesa I Laurio: Evoluutioteoria on huijaus. Jumala kumoaa evoluutio-opin jo heti Raamatun alkusivulla, ensimmäisessä lauseessa: “Alussa loi Jumala taivaan ja maan” (1. Moos. 1:1), ja 1. Moos 1. ja 2. luku osoittavat, että maailma luotiin kuutena päivänä, jotka olivat aivan oikeita päiviä aamuineen ja iltoineen. Koko Raamattu, siis myös Mooseksen kirjat, ovat syntyneet Jumalan Hengen vaikutuksesta ja ovat siis enemmän totta kuin mikään ihmisen totuus (2. Tim. 3:16 kertoo, että jokainen kirjoitus [Raamatussa] on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta).

Lisäksi jokainen voi nähdä tämän itse: “Se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän (ihmisten, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa) keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa” (Room. 1:19-20). Luomakunta siis julistaa olevansa Jumalan luoma; kaikesta näkyy Jumalan olemus, hänen voimansa ja jumalisuutensa. Tarvitsee vain “tarkata”. Lisäksi Jumalan ilmoitus (Raamattu) antaa asiasta paljon tarkempiakin tietoja. Jos ihminen ryhtyy oikomaan Jumalan ilmoitusta luomisesta, hän syyllistyy majesteettirikokseen ja narrimaiseen viisasteluun.

Maailma on Jumalan tyhjästä aikaansaama luomus: “Joka (Jumala) kutsuu olemattomat, ikään kuin ne olisivat” (Room. 4:17); “Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä” (Hebr. 11:3). Tyhjä on tyhjä, ei mikään aine; se on “ei mikään”. Ennen luomista ei ollut muuta kuin Jumala, ja sitten hän sanoi sanansa ja maailma tuli. Vasta hetkestä, josta Raamattu sanoo “alussa”, alkoi kaiken muun paitsi Jumalan olemassaolo: “Hän on ennen kaikkia” (Kol. 1:17); “Ennen kuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala” (Ps. 90:2). Luominen tyhjästä on Jumalalle ominaista. Maailma ei niin ollen ole mikään “Jumalasta lähtenyt virtailu”, siis Jumala itse, eikä mikään ikuisen aineen muovautuminen.

Maailman luomiseen Jumala käytti kuusi tavallista päivää: “Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä. Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt” (1. Moos. 1:31 – 2:2). Maailmaa ei luotu silmänräpäyksessä tai kuutena epämääräisen pitkänä ajanjaksona. Kyse on kuudesta 24 tunnin päivästä, koska päivät on jaettu aamuun ja iltaan.

Luomistyö tapahtui luomalla ensin yksinkertaisemmat asiat, sitten täydellisemmät. Ensin luotiin taivas ja maa perusosissaan, aine, josta maailma koostuu. Sitten luotiin valkeus, taivaanvahvuus, meri ja kuiva maa ja kasvit, aurinko, kuu ja tähdet, merieläimet ja linnut, maaeläimet ja ihminen. Luominen on jaksottainen tapahtuma, jossa Jumala yksin toimii. Kyseessä ei siis ole evoluutio, itsestään tapahtuva kehitys. Maa ei ollut “itsestään toimiva”, vaan se oli aine, josta luotiin ruohot ja eläimet. Evoluutioteoria on siis kokonaan raamatunvastainen ja siten totuudenvastainen. Yksikään ihminen ei kykene sanomaan, miten jotakin syntyy. Empiirinen luonnontutkimus ei tunne mitään orgaanisten olentojen syntyä epäorgaanisista eikä korkeamman lajin syntyä alemmasta.

Eikä Jumala ainoastaan luonut luotuja; myös luotujen jokahetkinen olemassaolo, toiminta ja lisääntyminen perustuvat Jumalan jatkuvaan vaikutukseen, ei siis luotujen omiin toimintoihin eikä minkäänasteiseen evoluutioon: “Hänessä (Jumalassa) pysyy kaikki voimassa” (Kol. 1:17); “Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme” (Ap.t. 17:28).

Luther on sanonut: “Jos et voi tajuta, kuinka se (maailman luominen) on voinut käydä kuudessa päivässä, niin anna Pyhälle Hengelle se kunnia, että hän on oppineempi kuin sinä. Sinun on näet suhtauduttava Raamattuun niin, että ajattelet Jumalan itsensä siinä puhuvan”. Kyseessä on vapaa, riemullinen alistuminen, jota jokaisen pitäisi harjoittaa suhteessa Jumalan tahtoon ja määräysvaltaan. Raamattu perustuu Jumalan arvovaltaan.

Luomiskertomuksesta näkyy, että on olemassa “alku”. Tällöin alkavat myös aika ja paikka. “Taivas ja maa” käsittävät koko maailmankaikkeuden. Autuaitten taivas ja enkeleiden taivas ei ole luotu paikka vaan tila, jossa katsellaan Jumalaa: “Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä (jotka Jeesukseen uskovat), sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa” (Matt. 18:10).

Valkeus, joka luotiin ensimmäisenä päivänä, tarkoittaa alkeisvaloa, joka sitten neljäntenä päivänä yhdistettiin valaiseviin taivaankappaleisiin. Valkeus oli siis olemassa ennen aurinkoa, kuuta ja tähtiä.

Taivaanvahvuus on näkyvä taivaankansi. Siitä, että Jumala sijoitti taivaanvahvuuden vetten väliin. Luther sanoo: “Siksi (koska Jumala niin sanoo) minun täytyy tässä ottaa omat ajatukseni vangiksi ja myöntyä tähän sanaan, vaikken sitä käsitäkään” (St. L. I, 32).

Edelleen havaitaan, että kasvit olivat ennen siemeniä, sillä maa kasvoi kasvillisuutta Jumalan käskystä. Vielä luomiskertomuksesta nähdään, että maa on ollut ennen aurinkoa, kuten myös valo on ollut ennen aurinkoa. Maata ei ole luotu aurinkoa varten vaan aurinko maata varten. Raamattu ilmoittaa, että kun tulee maailmanloppu, silloin häviävät aurinko, kuu ja tähdet: “Kaiken loppu on lähellä” (1. Piet. 4:7). Tulee ymmärtää, että Raamattu puhuu aina totta. Siksi sen maailmasta ja luonnosta kertovat asiat pitävät paikkansa: “Raamattu ei voi raueta tyhjiin” (Joh. 10:35).

Viidentenä päivänä luotiin vesieläimet ja linnut, ja kuudentena päivänä maaeläimet ja ihminen. Tässä on huomattava, että ennen syntiinlankeemusta ei ollut olemassa vielä syntiturmelusta eivätkä niin ollen eläin- ja kasvimaailma suhtautuneet ihmisiin vihamielisesti. Siksi eläimillä ja kasveilla, jotka myöhemmin ovat olleet ihmisille vahingollisia, on alun perin ollut toisenlainen toimintapiiri.

Ihminen on jaloin Jumalan luomus: ihmisen luomista edelsi kolmiyhteisen Jumalan neuvonpito: “Ja Jumala sanoi: ‘Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme’” (1. Moos. 1:26). Lisäksi ihminen luotiin aivan erityisellä tavalla: hänet tehtiin maan tomusta, ja siihen Jumala puhalsi elämän hengen (1. Moos. 2:7: “Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu”). Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen on luotu erilaiseksi kuin eläimet: hänellä on järjellinen ja kuolematon sielu. Kun ihminen kuolee, sielu ei häviä olemasta. Lisäksi ihminen tehtiin Jumalan kuvan mukaan; ihminen sai siis luotaessa täydellisen Jumalan tuntemuksen ja vanhurskauden (tämä hävisi syntiinlankeemuksessa). Aivan heti, kun ihminen oli luotu, hänet pantiin vallitsemaan maata ja sen asukkaita (1. Moos. 1:26-28). Tämä on täysin evoluutio-oppia vastaan.

Ihmisiä ei ollut ennen Aatamia, ei myöskään Aatamin rinnalla, vaan kaikki ihmiset ovat Aatamin jälkeläisiä. Aatami on aivan ensimmäinen ihminen: “Hän (Jumala) on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta” (Ap.t. 17:26).

Vaimoa ei luotu maan tomusta ja häneen puhallettu elämän henkeä. Vaimo luotiin miehen kylkiluusta: “Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo” (1. Moos. 2:22). Kylkiluu oli elävä kylkiluu, ja siitä sai nainen alkunsa. Eeva sai sielun tämän kylkiluun välityksellä. On painokkaasti todettava, että sekä ruumiin että sielun puolesta nainen on lähtöisin miehestä: “Vaimo on alkuisin miehestä” (1. Kor. 11:12).

Jeesus Kristus vahvistaa Raamatun luomiskertomuksen opin lähteenä: “Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ‘loi heidät mieheksi ja naiseksi’” (Matt. 19:4).

1. Moos. 1. ja 2. luku eivät ole eri kertomuksia luomisesta, vaan jälkimmäinen on laajennettu kertomus siitä ja ihmisten alkuperäisestä asuinpaikasta, ihmishistorian alusta. Siksi 1. luvussa puhutaan yksinkertaisesti Jumalasta ja 1. Moos. 2:4:stä lähtien “Herrasta Jumalasta”. Kaikkivaltias luo, liiton Jumala on tekemisissä ihmisten kanssa.

Maailma, siis myös ihminen, on luotu Jumalan itsensä tähden, Jumalan kunniaksi (Snl. 16:4; Ps. 104; Ps. 148). Maailma on myös Jumalan aivan vapaa teko, ei mikään välttämättömyys: “Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee” (Ps. 115:3).

Syntiinlankeemuksessa ihmissuku sitten turmeltui ja syntyi mm. kehitysoppi, halu kumota Jumalan ilmoitus luomisesta. Luterilaiset Tunnustuskirjat (1990; s. 466) toteaa ihmisen nykyisestä syntiinlankeemustilasta seuraavaa:

”Tämä peritty turmelus on yhtä kuin syyllisyys, se että me kaikki olemme Aadamin ja Eevan tottelemattomuuden tähden Jumalan epäsuosiossa, ’luonnostamme vihan lapsia’, kuten apostoli todistaa Room. 5.

”Toiseksi tulee täydellinen puutos, luomisessa annetun ja paratiisissa olleen alkuvanhurskauden häviäminen: poissa on se Jumalan kuva, jonka mukaan ihminen alussa luotiin ’totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen’ (Ef. 4:24). Samalla ihminen on kykenemätön ja kelvoton kaikkeen, millä on tekemistä Jumalan kanssa. – - Perisynnin kuvaus kiistää sen, että uudistumattomalla luonnolla olisi mitään lahjoja, voimaa tai mahdollisuutta hengellisissä asioissa panna jotakin alulle tai viedä päätökseen.

”Ihmisluonnon perisynti ei ole ainoastaan kaiken hyvän täydellistä puuttumista hengellisissä, jumalallisissa asioissa, vaan se merkitsee samalla sitä, että ihmisessä on menetetyn Jumalan kuvan tilalla syvä, paha, kauhea, pohjaton, tutkimaton ja sanoin kuvaamaton koko luonnon ja sen kaikkien kykyjen turmelus; erityisesti tämä koskee sielun korkeimpia ja etevimpiä voimia, jotka vaikuttavat älyssä, sydämessä ja tahdossa. Nykyään, lankeemuksen jälkeen, ihmiselle periytyy synnynnäinen, paha luonto ja sydämen sisäinen saastaisuus, paha himo ja taipumus. Niinpä me kaikki perimme luonnostamme Aadamilta sellaisen sydämen, mielen ja ajatustavan, joka korkeimpien kykyjensä ja järjen valon puolesta asennoituu jyrkästi Jumalaa ja hänen korkeinta käskyään vastaan. Mitä erityisesti jumalallisiin, hengellisiin asioihin tulee, se on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Muutoin, luonnollisissa, ulkonaisissa asioissa, jotka on alistettu järjelle, ihmisellä on yhä tallella jonkin verran ymmärrystä, voimaa ja kykyä, tosin varsin pahasti heikentyneenä. Sekin kaikki on siinä määrin perityn taudin myrkyttämää ja saastuttamaa, ettei se kelpaa Jumalalle.

”Jumala on määrännyt rangaistukseksi perisynnin turmelemille Aadamin jälkeläisille ja perisynnille itselleen kuoleman ja ikuisen kadotuksen. – - Tämä peritty turmelus on niin suuri ja hirmuinen, että Jumala yksin Herran Kristuksen tähden voi peittää sen silmiltään ja antaa anteeksi, kuten hän tekee kastetuille, uskoville ihmisille. Sen vääristämä ja turmelema ihmisluonto voidaan parantaa vain yhdellä tavalla: Pyhän Hengen täytyy synnyttää ja luoda ihminen uudeksi.”

Ei tuollainen turmeltunut ihminen ole evoluution huippu. Päinvastoin. Saatana on tekemässä ihmisestä pelkkää apinaa.

Epätietoinen: Onko jumala kaikkivoipa? Osaako jumala luoda niin ison kiven, ettei pysty sitä itse nostamaan? Osaako itse jumalan poika laurio vastata tähän?

Vesa I Laurio: Kaikki, mitä Jumala on luonut, on Jumalan hallussa. Myös painovoima. Tästä seuraa suoraan, että hänen sanansa riittää jonkin asian aikaansaamiseksi. Jos hän ryhtyisi kiviä nostelemaan, hän kieltäisi itsensä ja jumaluutensa. Mitä enemmän hän ähkisi, sitä enemmän hän kieltäisi itsensä. Jos hän on oma itsensä, hän vain sanoo ja niin tapahtuu.

Epätietoinen 2: Jumala loi taivaan ja maan. Loiko Jumala Saatanan vai ovatko herrat kollegoita? Missä vaiheessa Saatana sai työpaikan tällä planeetalla, ja mitä olivat tehneet sekä Jumala että Saatana ennen maailman luomista?

Vesa I Laurio: Saatanan laadusta, työpaikasta ja kohtalosta seuraavaa. Jumala todistaa sanassaan, että on olemassa sekä hyviä että pahoja enkeleitä. Enkelit ovat luotuja olentoja, ja siksi heidät on luotu jossain vaiheessa luomistyön aikana. Ennen maailman alkua oli vain Jumala, kuten yllä olevasta näkyy, ja myös Joh. 1:1-3 toteaa: “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” Jae 14: “Ja Sana tuli lihaksi”, osoittaa, että Sana on Kristus. Hänen kauttaan ovat syntyneet enkelit, myös perkele, ja siksi riivaajat tuntevat Jeesuksen ja esim. huusivat: “Sinä olet Jumalan Poika” (Luuk. 4:41). Saman jakeen loppu ilmoittaa: “Mutta hän (Jeesus) nuhteli niitä (riivaajia) eikä sallinut niiden puhua, koska ne tiesivät hänen olevan Kristuksen”.

Enkeleitä ei myöskään luotu myöhemmin kuin maailmaa, koska luomistyön jälkeen Jumala lakkasi luomistyönsä (1. Moos. 2:2). Sitä, minä päivänä enkelit luotiin, Raamattu ei kerro, koska sillä asialla ei ole meille merkitystä tai sitten se ei kuulu meille, kuten ei kuulu moni muukaan asia, ja tämä pitäisi uskoa.

Enkelit, siis myös saatana, ovat aineettomia henkiolentoja (Hebr. 1:14), mutta ne voivat vaikuttaa ulkonaisesti, esim. ne tarttuivat Lootin käteen (1. Moos. 19:16) ja perkele “otti” Jeesuksen kanssaan ja “asetti” hänet pyhäkön harjalle (Matt. 4:5). Enkelten voimaa kavahtakoon jokainen! “Kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta (nyt hetkenä minä hyvänsä) voimansa enkelien kanssa” (2. Tess. 1:7). Pahat henget pitävät epäuskoisia ihmisiä vankeina perkeleen valtakunnassa (Luuk. 11:20-22). Enkeleiden voima on kuitenkin koko ajan Jumalan vallan alaista, ja siksi kristityt, joissa Jumala asuu, kykenevät vastustamaan muuten heille ylivoimaista perkelettä: “Meillä (kristityillä) ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan vaan – - pahuuden henkiolentoja vastaan” (Ef. 6:12). Pahat henget eivät voi tehdä ihmeitä mutta, tietenkin, valehtelijoita kun ovat, sellaista, mikä näyttää ihmeeltä. Ps. 72:18 sanoo Jumalasta, että hän on “ainoa, joka ihmeitä tekee”. Antikristuksellakaan, joka ilmestyy saatanan voimasta, ei ole todellista voimaa tehdä ihmeitä, ainoastaan valevoima (2. Tess. 2:9: “valheen kaikella voimalla”).

Raamatusta käy edelleen ilmi, että enkeleitä on paljon ja heitä, siis myös pahoja enkeleitä, on eriasteisia. Perkeleellä on enkeleitä: ”(iankaikkinen tuli on valmistettu) perkeleelle ja hänen enkeleilleen” (Matt. 25:41).

Kaikki enkelit, myös perkele, luotiin hyviksi: “Jumalan katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää” (1. Moos. 1:31). Osa enkeleistä kuitenkin luopui Jumalasta eli tuli pahaksi, Joh. 8:44. He tulivat niin syntisiksi, etteivät enää voi palata alkuperäiseen tilaansa. Em. Matt. 25:41 osoittaa, ettei perkele voi enää kääntyä. Vapahdus ei kuulu perkeleelle, koska hän lankesi viettelemättä; ihminenhän lankesi viettelyksestä. Raamattu ei ilmoita, mihin syntiin pahat enkelit syyllistyivät luopuessaan Jumalasta, eikä se meille kuulukaan, ja ylipäätään kaikki näsäviisastelu ja Jumalan nenän kaivaminen on Jumalan kiusaamista.

Ja sitten: perkele ryhtyi tappamaan Jumalan Poikaa! Jeesus Kristus naulittiin ristille. Jeesus kuitenkin nousi ylös kuolleista (esikoisena; kaikki muut nousevat Kristuksen tulemuksessa, osa helvettiin, osa autuuteen), ja niin leikattiin terävästi perkeleeltä pää poikki. Perkele valmisti oman kuolemansa kajoamalla Jumalaan: “Tämän maailman ruhtinas on tuomittu” (Joh. 16:11); “nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos” (Joh. 12:31). Synti sovitettiin ja sen palkka, kuolema, voitettiin, ja perkele menetti voimansa.

Perkele vihaa kaikkea, mikä on Jumalasta ja kuuluu Jumalalle, esim. ihmisiä. Hän tuhoaa joukkoineen ihmisten ruumiita: “Siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli koukistunut ja täydelleen kykenemätön oikaisemaan itseänsä – - Tätä naista, – - jota saatana on pitänyt sidottuna, – - tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?” (Luuk. 13:11,16). Edelleen perkeleen joukot tuhoavat ihmisten omaisuutta, mistä kertomus Jobista on hyvä esimerkki, samoin sikalauma, joka syöksyi järveen (Matt. 8:31-32). Perkele turmelee ihmisten sielut viettelemällä heitä epäuskoon ja pitämällä heidät siinä itsepintaisesti: “Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa” (Ef. 2:1-2). Tässä on tuo työpaikka: tottelemattomuuden lapset. Perkele lojuu kerällä epäuskoisten ihmisten sydämissä ja vaikuttaa sieltä kaiken ihmisessä: sanat, ajatukset ja teot. Myös Ap.t. 26:18 ja Kol. 1:13 osoittavat, että epäuskoiset ovat saatanan vallassa; 2. Tim. 2:25-26 toivoo, että epäuskoiset “selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään”. Kristittyjä perkele pyrkii saamaan nielaistua takaisin koko ajan: “Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä” (1. Piet. 5:8). Perkele on valehtelija (Joh. 8:44), joten perkeleen olemassaolon kieltäminen on nimenomaan perkeleen omaa aikaansaannosta.

Perkeleen työpaja on kokonaan perkeleen hallussa. Joka ikinen, joka hylkää Jeesuksen ja evankeliumin, on hengellisen riivaustilan vallassa, siis miltei koko Suomi on riivatussa tilassa. Perkele saa aikaan evankeliumin (sijaissovituksen) hylkäämisen. Kaikki epäuskoiset ovat kokonaan saatanan vallassa, kunnes Kristus heidät pelastaa. Perkele saa aikaan sen, että ihminen tieten tahtoen, omasta tahdostaan, hylkää oman pelastumisensa (evankeliumin) ja tekee mielellään pahaa. Ihminen jää siis vastuunalaiseksi: “Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tulee, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen” (Matt. 25:41).

Eri asia kuin yllä käsitelty hengellinen riivaustila on ruumiillinen riivaustila, josta Jeesus vapautti sanallaan esim. gerasalaisen riivatun (Mark. 5). Tässä tapauksessa perkele ei pidä hallussaan ainoastaan ihmisen toimintaa vaan myös hänen olemuksensa. Ihminen ei toimi tällöin omana persoonanaan, vaan perkele omassa persoonassaan toimii. Gerasalaisesta miehestä kerrotaankin, että hän asui haudoissa, eikä kukaan kyennyt häntä kahleilla sitomaan. Hän oli ollut useaan kertaan sidottuna mutta aina särkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat. Lisäksi hän oleskeli vuorilla, huutaen ja runnellen itseään kivillä. Nähdessään Jeesuksen hän tunsi tämän Jumalan Pojaksi, koska perkele on Jumalan Pojan luoma.

Kirkossa perkele vaikuttaa sen, että oppi tulee väärennetyksi, kuten on tapahtunut naispappeuden kohdalla, niin että Raamattu on kirottu. Teologinen tiedekunta on varsinainen perkeleen pesäkolo Suomessa, ja sen ainoana tavoitteena on tuhota kristinusko Suomesta.

Ja tietenkin perkele vastustaa Jumalan järjestyksiä, esim. valtiota ja perhettä. 1. Aikak. 21:1 kertoo, että “saatana nousi Israelia vastaan”; ja 1. Kor. 7:5: “Älkää (aviopari) vetäytykö pois toisistanne – -, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden”. Lisäksi nykyisistä virtauksista Raamattu toteaa: “Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim. 4:1).

Pahoja enkeleitä Jumala käyttää pahojen rankaisemiseen sekä myös hurskasten kurittamiseen (esim. Job). Pahojen enkeleiden rangaistus on iankaikkinen piina helvetin tulessa (Matt. 25:41). Joka kieltää ikuisen helvetin, sen on kiellettävä myös ikuinen autuus ja niin koko kristinusko: “Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään” (Matt. 25:46).

Nimetön ja nimimerkitön puheenvuoro: Jos olisit kohdistanut kaiken tarmosi jonkin oikean ongelman ratkaisuun etkä tuohon hölynpölyyn, niin olisit varmasti saanut jotain hyödyllistä aikaiseksi. Milloin sinulla naksahti noin pahasti? Onko se perinnöllistä vai jonkun trauman seurausta?

Vesa I Laurio