Kohtalo

Tässä kirjoituksessa käsitellään juutalaisten (so. juutalaisuskoisten) kohtaloa. Asiaa ei tarvitse pitkään käsitellä.

 

Olen esittänyt, mitä juutalaisten pyhä kirja Talmud ja siihen läheisesti liittyvät muut rabbiiniset kirjoitukset opettavat:

 

http://laurio.wordpress.com/2008/08/05/juutalaisuuden-opinkappaleet

 

Heidän opetuksistaan käy ilmi, että juutalaisuus on äärimmäisyyteen asti menevää rasismia (vain juutalaiset ovat ihmisiä, ei-juutalaiset ovat tuhottavia elukoita), huijausta, pettämistä, valehtelua, juonittelua, eksyttämistä, väärän valan tekemistä, vihaa, murhaamista, tappamista, varastamista, ryöstämistä, orjuuttamista, huorintekemistä, raiskaamista, pedofiliaa (lapsiin sekaantumista), homoseksuaalisuutta ja koronkiskontaa. Jumalaa he pitävät syntisenä, ja kohdassa Gittin 57a heidän Talmudinsa sanoo, että Jeesusta keitetään rabbien moittimisen tähden helvetissä kiehuvassa ulosteessa ikuisesti.

 

Suomen lakien mukaan juutalaisuus on karkeaa rikollisuutta. Talmud on rikollisuuden oppikirja, ja maailman juutalaiset ovat yksinkertaisesti rikollisjengi. Jumala, josta he kirjoituksissaan myös puhuvat, on saatana. Ei-juutalaisten tuhoaminen on juutalaisille jumalanpalvelusta ja elämäntehtävä.

 

Kansainvälinen juutalaisuus on tuhonnut Suomen. Tuo rikollisjengi on perverssillä raha- ja pankkisysteemillään orjuuttanut velkaorjuuteen ja siten kaikkeen muuhunkin orjuuteen lähes koko maailman, myös Suomen. He huijaavat meitä holokaustihuijauksellaan ja käyttävät meitä sen turvin hyväkseen. He ovat vallanneet ja juutalaistaneet koko hallintomme, tiedotusvälineemme, yliopistomme, koulumme, kirkkomme ja tehneet puolustusvoimistamme palvelijansa. Teemme työtä juutalaisuudelle ja elämme juutalaisuudelle.

 

He ovat tehneet Suomesta orjavaltionsa.

 

Jeesus Kristus, Jumala, sanoo juutalaisista: ”Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä – - ette ole Jumalasta” (Joh. 8:44, 47).

 

Juutalaiset ovat perkeleestä, ja he ovat valehtelijoita ja murhaajia. Tulisi ymmärtää, mitä Jumala sanoo.

 

Jeesus Kristus on kaiken valtias: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä” (Matt. 28:18). Hän ilmoittaa juutalaisten kohtalon:

 

”TE KÄÄRMEET, TE KYYKÄÄRMEITTEN SIKIÖT, KUINKA TE PÄÄSISITTE HELVETIN TUOMIOTA PAKOON?” (Matt. 23:33).

 

Ilman Kristusta juutalaiset hukkuvat ikuiseen helvettiin.

 

Lyhyestä virsi kaunis.

 

Jeesuksessa pääsemme eroon noista perkeleenrääpäleistä. Ikuisesti. On äärimmäisen tärkeää säilyttää usko Jeesuksen Kristuksen sijaissovitukseen ja pysyä sydämen rukouksessa. On kyse ikuisesta elämästä ja ikuisesta kuolemasta (helvetistä).

 

Jeesus Kristus saapuu aivan pian, ja silloin on viimeinen tuomio. Vain ne, joilla Jeesus Kristus on henkilökohtaisena Vapahtajanaan, pelastuvat helvetiltä, sillä luonnostaan kaikki ovat syntisiä ja jokainen synti hukuttaa. Jumala on Pyhä. Vain Jeesus Kristus (syntien anteeksiantamus) on tie Jumalan luo (Joh. 14:6).

 

Vesa I Laurio

 

Sana kurittomalle Suomelle

Luther: Lapsia kuritettava sanalla ja vitsalla

 

“Kurita poikaasi, niin hän sinua virvoittaa ja sielullesi herkkuja tarjoaa” (Snl. 29:17). Tietäkööt vanhemmat, etteivät voi tehdä Jumalalle, kristikunnalle, itselleen eivätkä lapsilleen mitään sen parempaa palvelusta kuin kasvattamalla lapsensa oikein. Olkoon heille siis tärkeää, että hoitavat lapsensa hyvin: eivät pidä heitä muuna kuin kalliina, iankaikkisena aarteena, jota Jumala on käskenyt heidän varjella, etteivät perkele, maailma ja liha saisi varastaa ja turmella heitä. Jumala on näet tuomiopäivänä vaativa lapset vanhemmilta, ja näiden on silloin tehtävä ankara tili heistä.

 

Hurskaat vanhemmat, jotka oikein rakastavat lapsiaan, eivät saa hymyillä heidän tottelemattomuudelleen eivätkä sitä hyväksyä; heidän on rangaistava heitä sekä sanalla että pehmoisella vitsalla. Sellaiset ovat rakkauden lyöntejä, joita olemme velvolliset lapsille antamaan Jumalan käskyn mukaan. Tällainen kuritus ei sitä paitsi ole vahingollista vaan hyödyllistä, niin kuin Salomo sanoo: “Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa”, ja Siirak: “Joka rakastaa lastansa, se pitää hänet aina kurissa, että hän sitten saisi iloa hänestä.”

Raamattu:

 

“Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa” (Snl. 13:24).

 

“Poikani, älä pidä Herran kuritusta halpana äläkä kyllästy hänen rangaistukseensa; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän rankaisee, niinkuin isä poikaa, joka hänelle rakas on” (Snl. 3:11-12).

 

“Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta” (Job 5:17).

 

“Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan, ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: ‘Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa’. Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut” (Hebr. 12:4-11).

 

“Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus” (Ilm. 3:19).

 

“Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa” (Snl. 19:18).

 

“Hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa” (Snl. 22:15).

 

“Älä kiellä poikaselta kuritusta, sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta. Vitsalla sinä häntä lyöt, tuonelasta hänen sielunsa pelastat” (Snl. 23:13-14).

 

“Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä” (Snl. 29:15).

 

“Kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi” (1. Kor. 11:32).

 

“Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin” (Snl. 1:7).

 

“Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat” (Ps. 94:12).

 

“Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi” (Ps. 119:71).

 

“Lyököön minua vanhurskas: se on rakkautta; kurittakoon hän minua: se on öljyä minun päähäni, siitä minun pääni älköön kieltäytykö” (Ps. 141:5).

 

“Tietoa rakastaa, joka kuritusta rakastaa, mutta järjetön se, joka nuhdetta vihaa” (Snl. 12:1).

 

“Köyhyys ja häpeä kuritusta vierovalle, kunnia nuhdetta noudattavalle!” (Snl. 13:18).

 

“Viisas poika kuulee isän kuritusta, mutta pilkkaaja ei ota nuhdetta kuullaksensa” (Snl. 13:1).

 

“Hullu pitää halpana isänsä kurituksen, mutta joka nuhdetta noudattaa, tulee mieleväksi” (Snl. 15:5).

 

“Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy” (Snl. 10:17).

 

“Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin. Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan” (Snl. 5:22-23).

 

“Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta, sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi” (Snl. 1:8-9).

 

“Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi” (Snl. 19:20).

 

“Tartu kiinni kuritukseen äläkä hellitä; säilytä se, sillä se on sinun elämäsi” (Snl. 4:13).

 

“Joka kuritusta vieroo, pitää sielunsa halpana; mutta joka nuhdetta kuuntelee, se saa mieltä” (Snl. 15:32).

 

“Kasvattakaa heitä (lapsianne) Herran kurissa ja nuhteessa” (Ef. 6:4).

 

Suomi ja kuri

 

Joka siis kurittaa lastaan, se rakastaa häntä, ottaa hänet todellisesti huomaansa, poistaa hulluuden hänen sydämestään, pelastaa hänet kuolemasta ja tuonelasta ja antaa hänelle viisautta sekä myöhemmin vanhurskauden rauhanhedelmän. Sellainen lapsi on autuas.

 

Joka taas ei kurita lastaan, se vihaa häntä ja haluaa hänelle kuolemaa. Sellainen lapsi on äpärä ja äitinsä häpeä.

 

Joka ottaa halulla vastaan kuritusta, se rakastaa tietoa, oppii Jumalan käskyt, saa kunnian, on viisas ja tulee yhä viisaammaksi, tulee mieleväksi, on elämän tiellä, saa ihanan seppeleen päähänsä ja käädyt kaulaansa sekä ottaa vastaan elämänsä.

 

Joka hylkää kurituksen, se on pilkkaaja, hullu ja järjetön, saa osakseen köyhyyden ja häpeän, eksyy, pitää sielunsa halpana ja kuolee kurittomuuteensa.

 

Suomessa on lailla kielletty kurittamasta lasta. Suomi siis vihaa lapsiaan ja haluaa heille kuolemaa. Suomalaiset lapset ovat äpäriä ja äitiensä häpeitä. Suomi ei ota lapsiaan todellisesti huomaansa, ei poista hulluutta lastensa sydämistä, ei pelasta heitä kuolemasta ja tuonelasta, ei anna heille viisautta eikä vanhurskauden rauhanhedelmää. Suomalaisten lapset eivät ole autuaita vaan onnettomia ja epätoivoisia.

 

Koska laki on pakkokeino, Suomi pakottaa kaikki suomalaiset vihaamaan lapsiaan ja haluamaan heille kuolemaa. Suomi tekee väkisin lapsistaan äpäriä ja äitiensä häpeitä. Suomi väkisin estää suomalaisia rakastamasta lapsiaan ja ottamasta heidät todellisesti huomaansa. Suomi väkisin estää vanhempia ottamasta hulluutta lastensa sydämistä ja työntää väkisin suomalaiset lapset kuolemaan ja tuonelaan. Suomi väkisin estää antamasta lapsille viisautta ja vanhurskauden rauhanhedelmää. Suomalaisista lapsista tehdään väkisin onnettomia ja epätoivoisia.

 

Koska Suomessa on lailla kielletty kurittamasta lasta, suomalaisia lapsia estetään oppimasta rakastamaan tietoa ja Jumalan käskyjä, heiltä väkisin viedään kunnia ja viisaus, heitä väkisin estetään pääsemästä elämän tielle ja ottamasta vastaan elämäänsä, heistä tehdään väkisin pilkkaajia, hulluja ja järjettömiä, tuotetaan heille väkisin köyhyys ja häpeä, heidät johdetaan väkisin eksyksiin, heidät pakotetaan pitämään sielunsa halpana ja heidät pakotetaan kuolemaan kurittomuuteen.

 

Tämä saatanallinen rottalauma, joka Suomea hallitsee, ja tämä yhtä saatanallinen rottalauma, joka heidät on päättäjikseen valinnut, on tekonsa vuoksi ansainnut hirsipuun. Jumalan edessä tämä rottalauma, joka levittää ruttoa kaikkialle, joutaa helvettiin. Suomi ja suomalaiset ovat ansainneet kaikki mahdolliset vitsaukset. Jopa he itse tuottavat ne.

 

Kaikkein ensimmäiseksi joka ikinen narttu on poistettava Suomen johdosta ja kaikista johtoasemista.

 

Sen jälkeen hävitetään miespuoliset nartut.

 

Vesa I Laurio

 

Miksi olen kristitty

(Peter Krey: Devotions on the Apostles’ Creed, luku Why I am a Christian, suomennos: Vesa I Laurio)

Niin merkilliseltä kuin tämä kuulostaakin, en ole kristitty oman valintani johdosta tai omasta tahdostani. Yleisesti uskotaan, että kristityksi tullaan oman valinnan perusteella. Henkilö liittyy kirkkoon, mihin tahansa kirkkoon, ja tulee tällöin kristityksi.

Mutta onko asia näin yksinkertainen? Voiko “yhteen, pyhään kristilliseen kirkkoon” liittyä niin kuin liitytään yhteiskunnalliseen järjestöön? Tekeekö kirkon jäsenyys kristityksi? Henkilö tekee päätöksen ryhtyä elämään parempaa elämää tai seuraamaan Kristuksen esimerkkiä. Tekeekö tämä tahdonilmaus hänestä kristityn?

Vastaus on ei. Kukaan ei ole koskaan tullut kristityksi omasta vapaasta valinnastaan ja tahdostaan.

Kristityksi tullaan niin, että uskossa hyväksytään kaikki, mitä Raamattu opettaa ihmisestä ja Jumalasta. Mutta Raamattu opettaa, että ihminen on syntiinlangennut olento, joka on täysin kyvytön omin voimin kääntymään Jumalan puoleen, ts. luottamaan Jumalaan, rakastamaan häntä ja tekemään, mikä on moraalisesti oikeaa Jumalan silmissä. Raamattu opettaa, että ihminen on täysin itsekeskeinen ja vihaa Jumalaa ja kanssaihmisiään. Luonnollisessa tilassaan ihminen asettuu Jumalaa vastaan. Paavali lausui kauan sitten nämä sanat: “Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan” (Room. 8:7).

Koska ihminen on kokonaan Jumalaa vastaan, hän ei voi omalla päätöksellään tai omasta tahdostaan kääntyä Jumalan puoleen häntä rakastaen ja häneen luottaen. Hänellä voi olla vain nöyristelevä pelko Jumalaa kohtaan. Ei-kristittyjen jumalanpalvonta voi lähteä vain pelosta. Kaiken pakanallisen jumalanpalvonnan takana on nöyristelevä pelko Jumalaa kohtaan.

Omantuntonsa tuomion johdosta luonnollinen ihminen joko pakenee Jumalaa tai uhmaa häntä. Hänen koko jumalanpalvontansa, jos hänellä sellaista on, on pelkkää yritystä lepyttää vihaisen Jumalan vihaa “hyvillä teoilla” tai omatekoisilla rangaistuksilla ja kieltäymyksillä. Pitemmälle hän ei pääse yrityksessään lähestyä Jumalaa. Hän ei voi millään tavoin voittaa syyllisyydentuntoaan Jumalan edessä ja saada itseään uskomaan, että Jumala on armollinen ja laupias ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit.

Ihmisen mieleen ei nouse, että Jumala pyhänä Jumalana ja rakkauden Jumalana itse sovittaisi ihmisen syyllisyyden kantamalla hänen syntinsä rangaistuksen ja niin vanhurskauttaisi ihmisen armosta. Koko ajatus on niin vieras hänen ajatusmaailmalleen ja sielunsa tilalle, että kohdatessaan sen hän hylkää sen hullutuksena (1. Kor. 1:18, 23; 2:14).

Kuitenkin juuri se on kristinuskon ydin: “Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan” (2. Kor. 5:19). Kristinuskon sisin olemus on, että Jumalan Poika tuli ihmiseksi, jotta hän “tulisi haavoitetuksi meidän rikkomustemme tähden, runnelluksi meidän pahain tekojemme tähden” (Jes. 53:5) ja kuolisi syntiemme tähden, ja että sen tähden ihminen vanhurskautetaan Jumalan, Luojansa, edessä uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, ihmisen sijaiseen ja Vapahtajaan.

Tämä jumalallinen totuus, joka on ilmoitettu ihmisille Pyhässä Raamatussa, on kompastuskivi juutalaisille ja omavanhurskaille ja hullutus kreikkalaisille ja maailman viisaille, ja tämä, että Jumala kuolee häpeällisessä puussa minun syntien tähden, on hullutus myös minun luonnolliselle mielelleni. Olen luonnostani sitä vastaan.

Sen vuoksi se, että nyt uskon sen, ei johdu mistään oman tahtoni tai järkeni ratkaisusta – se on Jumalan työ minussa.

Olen kristitty, koska Jumala teki minusta kristityn. Kyseessä ei ole oma valintani. Hän voitti vihollisuuteni ja taivutti minut. Hän teki minusta halukkaan ja synnytti minussa uskon Jeesukseen Kristukseen Herranani. Lutherin kanssa minun on tunnustettava: “Uskon, etten voi omasta järjestäni tai voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen Herranani tai tulla hänen luokseen. Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin kautta, valistanut minut lahjoillaan, pyhittänyt minut ja pitänyt minut totisessa uskossa.”

Olen kristitty, koska Pyhä Henki on kutsunut minut uskoon evankeliumin välityksellä, sen hyvän uutisen välityksellä, että Jumala on antanut minulle anteeksi Kristuksessa. Tämä evankeliumi on Pyhän Hengen – Jumalan – sana, ja sen vuoksi siinä on luonnostaan voima kutsua sydämeni epäuskosta uskoon, niin että uskon Kristukseen Herranani.

Olen kristitty, koska Pyhä Henki on valistanut sieluni lahjoillaan. Evankeliumin välityksellä hän on antanut minulle sen tiedon ja varmuuden, että Jeesus on minun Vapahtajani synnistä, kuolemasta ja tuomiosta. Hän on täyttänyt sydämeni ilolla ja rauhalla, joka sellaisesta tiedosta tulee.

Olen kristitty, koska Pyhä Henki on uudistanut minun sydämeni. Tuomalla minut uskoon evankeliumin välityksellä hän on antanut minulle voiman vihata pahaa ja hylätä se sekä voiman rakastaa sellaista ja pyrkiä sellaiseen, mikä on hyvää ja miellyttää Jumalaa.

Olen kristitty, koska kohtasin evankeliumin, riemullisen uutisen Jumalan vapahtavasta rakkaudesta ja anteeksi antavasta armosta Jeesuksessa Kristuksessa, joko lapsuudessani pyhän kasteen välityksellä tai vanhempieni ja opettajieni opetuksen välityksellä tai myöhemmin elämässäni kirkon julistaman evankeliumin välityksellä tai lukemalla Raamattua tai kristillisiä kirjoja.

Jossakin elämäni vaiheessa kohtasin evankeliumin Jumalan armosta ja jossakin vaiheessa tätä kohtaamista Pyhä Henki synnytti minussa uskon karkottamalla epäuskoisen sydämeni pimeyden valaisemalla sydämeni tiedolla, että Jeesus on Herrani, ja antamalla sille uskonvarmuuden, että hän on sovitusuhri minun syntieni puolesta, eikä ainoastaan minun syntieni vaan myös koko maailman syntien.

En ole kristitty omasta vapaasta tahdostani tai järjestäni tai hyvästä käytöksestäni; olen kristitty, koska Jumala teki minusta yhden rakkaista lapsistaan uskon kautta hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen, Herraani. Kirjoitettu on: “Kukaan ei voi sanoa ‘ Jeesus olkoon Herra’, paitsi Pyhässä Hengessä” (1. Kor. 12:3); “Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – Me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten” (Ef. 2:8, 10).

Jokainen uskova kristitty tunnustaa suuren apostolin kanssa (1. Kor. 15:10): “Jumalan armosta minä olen se, mikä olen” – kristitty.

Vesa I Laurio