Raamatussa sana ”ihminen” on lähestulkoon häväistys. Koko ihmiskunta turmeltui syntiinlankeemuksessa, kun perkele sai vallan ihmisestä ja asettui kerälle (perkele kuvataan käärmeeksi) tämän sydämeen hallitsemaan häntä, hänen sanojaan, ajatuksiaan ja tekojaan. Koko ihmiskunnasta tuli sataprosenttisesti perkeleen orja, ja kaikki, mitä ihminen tekee – myös palkkion toivossa tai rangaistuksen pelossa suoritetut ulkokultaiset ”hyvät teot” ja ”hyvä käytös” – kumpuaa suoraan ihmissydämessä asuvasta perkeleestä. Nykyisin siis, kun pelastuminen perkeleen vallasta – Jeesuksen Kristuksen lunastustyö – on laajamittaisesti hylätty ja sitä pilkataan, ihmiset ovat sydämessään, tekeytyipä ihminen kuinka ”hyväksi” ja ”hurskaaksi” hyvänsä, perkeleitä. Yhteiskuntamme koostuu siis käytännössä perkeleistä.

Jokainen voi todeta tämän itsestään, kun tarkkaa sydäntään. Elämäänsä, sanojaan ja tekojaan. Ja ajatuksiaan.

Kun esimerkiksi Raamatun jakeessa Ap. t. 26:18 Jeesus sanoo lähettävänsä Paavalin pakanain tykö avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja ”saatanan vallasta Jumalan tykö”, niin tästä käy ilmi, että ne, joilla ei ole Jeesus Kristus henkilökohtaisena Vapahtajanaan, ovat saatanan vallassa, eläviä saatanoita siis. Jeesuksen lunastustyön vastustelijoista 2. Tim. 2:26 sanoo, että he ovat ”perkeleen pauloissa, joka on vanginnut heidät tahtoansa tekemään”. Ef. 2:2 sanoo, että ”maailman hengen hallitsija (so. perkele) tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa”. Erityisesti juutalaisista (pätee myös epäuskoisiin ei-juutalaisiin) Jumala sanoo Joh. 8:44:ssä, että he ovat ”isästä perkeleestä”. Perkeleen vallassa oleva ihminen noudattaa kaikessa omaa tahtoaan ja minuuttaan, jotka ovat sen perkeleen pää. Hän ei sydämessään noudata Jumalan tahtoa ja hänen käskyjään.

Ihminen on siis luonnostaan perkeleen vallassa, kääntynyt Jumalaa vastaan. Kukaan ei sydämessään pidä Jumalaa Jumalana, ylistä häntä eikä kiitä häntä. Kukaan ei sydämessään ole pilkkaamatta Jumalaa. Niinpä Paavali puhkeaa puhumaan Jeesuksessa Kristuksessa pelastumattomista seuraavaa:

Ensinnäkin Room. 1:18-32: Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, sen tähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi. Sen tähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen. Sen tähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti. Ja niin kuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.

Sitten Room. 3:9-19, 23: Olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, niin kuin kirjoitettu on: “Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, ja rauhan tietä he eivät tunne. Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä.” Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä – - kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.

Sitten Room. 5:12, 15-19: Sen tähden, niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet – - yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet – - tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi – - yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta – - yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi – - yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi.

Ja vielä, lähinnä näitä lopun aikoja koskien, jolloin pahuuden harjoittamisessa ollaan menty yhä pitemmälle ja pahuudesta on tullut entistä julkeampaa – sanoohan Raamattu 2. Tim. 3:13:ssa: ”Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen” – 2. Tim. 3:1-5: Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.

Synti on Jumalan lain rikkomus, sen, jonka jokainen tuntee omassatunnossaan, ellei ole kokonaan sydämessään paatunut. Se Jumalan ja itse Elämän laki on seuraava. Tätä lukiessaan jokainen tarkatkoon sydäntään, itseään:

Ensimmäinen käsky: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

Toinen käsky: Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka lausuu turhaan hänen nimensä.

Kolmas käsky: Muista pyhittää lepopäivä.

Neljäs käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Viides käsky: Älä tapa.

Kuudes käsky: Älä tee huorin.

Seitsemäs käsky: Älä varasta.

Kahdeksas käsky: Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.

Yhdeksäs käsky: Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.

Kymmenes käsky: Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, palvelijaa, karjaa äläkä mitään hänen omaansa.

Tässä ihminen voi nähdä, onko hän hengellisesti kokonaan jo kuollut vai onko hänessä vielä tuntoa jäljellä, siis onko hän paatunut jo kokonaan vai ei: Jos ihminen näitä lukiessaan ei tunne pistosta sydämessään, hän on paatunut ja matkalla helvettiin; mikään ei voi häntä pelastaa. Jos sen sijaan ihminen tuntee sydämessään pistoksen ja kauhistuu itseään ja tilaansa, koska tajuaa ytimiinsä asti ulottuvan syntisyyden ansaitsevan hänelle helvetin, hän on joutunut siihen, mihin nuo käskyt kirjoitettuina (ne ovat luonnostaankin jokaisen ihmisen omassatunnossa) tarkoittavatkin hänen joutuvan: katumukseen. Katumus on omantunnon syvä kauhistus ja sydämen epätoivo Jumalan käskyjen edessä. Katumuksessa ihminen tajuaa olevansa ytimiään myöten syntinen ja olevansa voimaton pelastamaan itseään. Siitä epätoivo. Kauhistus ja epätoivo ajavat ihmisen kuitenkin suureen iloon ja autuuteen, kun hän tajuaa sydämessään Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, lunastaneen hänet hänen sijaisenaan ristillä. Katumuksen tarkoitus on viedä ihminen Jeesuksen tykö, ikuiseen elämään. Jeesus Kristus, Jumala itse, kantoi hänen syntinsä. Koska uskossa Jeesuksen sijaissovitukseen ihmisen kaikkien syntien syyllisyys pyyhkiytyy pois, väistyy kuolemakin ja ihminen elää ikuisesti. Kuolema on olemassa vain synnin palkkana: ”Synnin palkka on kuolema” (Room. 6:23). Kuolema ei ole mikään ”luonnollinen” asia, se on vain synnin palkka.

Kristitynkin täytyy kuolla, koska hänen lihaansa jää vielä syntiä, vaikkei synti enää hallitsekaan häntä. Kristityn koko elämä on yhtämittaista katumusta ja puhdistumista synnistä (pyhittymistä), eikä hän tämän elämän aikana puhdistu kaikesta synnistään koskaan; synti on liian syvää ja liian ytimessä. Kuolema kuitenkin vain palvelee kristittyä: kun kristitty kuolee ja joutuu hautaan, kuolema hajottaa ja mädättää hänen lihansa ja sillä tavalla puhdistaa sen lopuistakin synneistä, ja viimeisenä päivänä hänen ruumiinsa nousee (sama ruumis kuin nyt, mutta eri muodossa) puhdistuneena ylös Jumalan luo; tämä on toinen ylösnousemus. Kristityn sielu liittyy Jumalaan heti kun hänen sydämessään on syttynyt uskon kipinä Jumalan sanan vaikutuksesta; tällöin Jumala, Pyhä Henki, liittyy ihmiseen, ja tämä on ensimmäinen ylösnousemus (Jumalaan liittyminen). Perkele kaikkoaa omastatunnosta, ja tilalle astuu itse Jumala ohjaamaan ihmisen sanoja, ajatuksia ja tekoja. Ihmisestä tulee kristitty, Jumalan lapsi.

Vaikka minulla on erikseen blogi hengellisiä asioita varten, on aiheellista ottaa tässä kirjoituksessa olevat asiat tännekin, koska mikään tässä maailmassa ei parane ja muutu hyväksi, elleivät sydämet parane hyvyyteen. Se on mahdollista vain Kristuksessa. On aivan turha parannella maailman asioita, jos ihmisten sydämet eivät muutu hyviksi perkeleen vaihtuessa Kristukseen sydänten valtiaana.

On huomattava myös, että maassamme kekkuloiva evankelis-luterilainen kirkko ei ole evankelinen, ei luterilainen eikä mikään kirkko, vaan Jumalaa esimerkiksi naispappeudellaan (1. Kor. 14:33-38; 1. Tim. 2:11-12; 1. Tim. 3:2, 12; 1. Kor. 11:3; Ef. 5:22-24; 1. Piet. 3:1-6 – nainen ei saa nousta miehen herraksi ryhtymällä opettamaan häntä kirkossa) ja homoseksuaalisuuden ja lastenmurhien (aborttien) suosimisellaan pilkkaava perkeleen läävä, joka on naamioitunut ”kirkoksi”. Kuitenkin oikea, luterilainen (Luther toi Raamatun esiin) kirkko oli perustamisvaiheessaan 1500-luvulla alun perin oikea Jumalan kirkko, jossa sallittiin vain Jumalan puhdas sana. Tunnustuskirjoissaan tuo kirkko totesi ihmisestä seuraavaa (Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat, 1990, s. 465-467, kappale ”Perisynti”):

Tämä perisyntiä koskeva kiista ei ole tarpeetonta riitelemistä. Jos tämä oppi esitetään oikein, Jumalan sanan pohjalla ja sen mukaisesti, kaikkia pelagiolaisten ja manikeolaisten harhoja karttaen, silloin opitaan, kuten Puolustus (so. Tunnustuskirjoissa oleva Augsburgin tunnustuksen Puolustus) sanoo, yhä paremmin tuntemaan ja ylistämään Herran Kristuksen hyviä tekoja ja kallista ansiota sekä Pyhän Hengen armollista vaikutusta. Myös annetaan Jumalalle kunnia, kun ihmisessä oleva Jumalan teko ja luomus oikealla tavalla erotetaan Perkeleen teosta, joka on luonnon turmellut. Selvittääksemme siis tämän kiistan kristillisesti, Jumalan sanan mukaisesti, ja säilyttääksemme oikean, puhtaan opin perisynnistä, me aiomme edellä mainittujen kirjojen perusteella esittää suppein pääkohdin teesin ja antiteesin eli oikean opin ja sitä vastaan sotivan väärän opin.Ef. 2:3) puolesta vihan, kuoleman ja kadotuksen lapsia, jos ei Kristuksen ansio pelasta meitä siitä tilasta.Room. 5:12; 1. Joh. 3:8). Vielä nytkään, tämän turmeluksen vallitessa, ei syntiä meissä luo eikä vaikuta Jumala, vaan sen ihmisluonnon myötä, joka yhä edelleen on Jumalan luomistyötä, siirtyy perisynti syntistä siementä olevalta isältä ja äidiltä ruumiillisessa sikiämisessä ja syntymässä eteenpäin.Ef. 2:5; Room. 5:12.Ef. 4:24) “totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen”. Samalla ihminen on kykenemätön ja kelvoton kaikkeen, millä on tekemistä Jumalan kanssa. Latinaksi asia ilmaistaan näin: Descriptio peccati originalis detrahit naturae non renovatae et dona et vim seu facultatem et actus inchoandi et efficiendi spiritualia; perisynnin kuvaus kiistää sen, että uudistumattomalla luonnolla olisi mitään lahjoja, voimaa tai mahdollisuutta hengellisissä asioissa panna jotakin alulle tai viedä päätökseen.

Ensiksi on varmaa: Ei riitä, että kristityt pitävät syntinä ja tietävät synniksi teoin tapahtuvan Jumalan käskyjen rikkomisen. Ennen kaikkea on todella pidettävä syntinä ja synniksi tiedettävä se kauhea, pöyristyttävä perinnöllinen sairaus, joka on turmellut koko ihmisluonnon. Se on jopa pääsynti, kaikkien tekosyntien juuri ja lähde. Tohtori Luther sanoo sitä luonnon- eli persoonansynniksi antaen ymmärtää, että ihmisen luonto ja persoona on syntinen, vaikka hän ei ajattelisi, puhuisi eikä tekisi mitään pahaa, mikä kuitenkin on ihmisluonnolle mahdotonta esivanhempiemme lankeemuksen jälkeen. Luonnon ja persoonan on perisynti hengellisenä leprana perin pohjin, läpikotaisin myrkyttänyt ja turmellut Jumalan silmissä. Siitä turmeluksesta, ensimmäisen ihmisen lankeemuksen perusteella, Jumalan laki syyttää luontoamme eli persoonaamme ja tuomitsee sen. Siten me olemme luontomme (

Toiseksi on sekin selvää ja varmaa, mitä Augsburgin tunnustuksen 19. uskonkohta opettaa. Jumala ei ole synnin luoja, alkuunpanija eikä syy, vaan synti, joka on Perkeleen tekoa, on tullut maailmaan yhden ihmisen kautta Perkeleen yllytyksestä (

Kolmanneksi. Kuten Schmalkaldenin opinkohdissa sanotaan, mikään järki ei käsitä, mitä tämä peritty turmelus on, vaan se on opittava ja uskottava Raamatun ilmoituksen perusteella. Puolustuksessa se suppeasti esitetään seuraavina pääkohtina.

1. Tämä peritty turmelus on yhtä kuin syyllisyys, se että me kaikki olemme Aadamin ja Eevan tottelemattomuuden tähden Jumalan epäsuosiossa, “luonnostamme vihan lapsia”, kuten apostoli todistaa,

2. Toiseksi tulee täydellinen puutos, luomisessa annetun ja paratiisissa olleen alkuvanhurskauden häviäminen: poissa on se Jumalan kuva, jonka mukaan ihminen alussa luotiin (

3. Ihmisluonnon perisynti ei ole ainoastaan kaiken hyvän täydellistä puuttumista hengellisissä, jumalallisissa asioissa, vaan se merkitsee samalla sitä, että ihmisessä on menetetyn Jumalan kuvan tilalla syvä, paha, kauhea, pohjaton, tutkimaton ja sanoin kuvaamaton koko luonnon ja sen kaikkien kykyjen turmelus; erityisesti tämä koskee sielun korkeimpia ja etevimpiä voimia, jotka vaikuttavat älyssä, sydämessä ja tahdossa. Nykyään, lankeemuksen jälkeen, ihmiselle periytyy synnynnäinen, paha luonto ja sydämen sisäinen saastaisuus, paha himo ja taipumus. Niinpä me kaikki perimme luonnostamme Aadamilta sellaisen sydämen, mielen ja ajatustavan, joka korkeimpien kykyjensä ja järjen valon puolesta asennoituu jyrkästi Jumalaa ja hänen korkeinta käskyään vastaan. Mitä erityisesti jumalallisiin, hengellisiin asioihin tulee, se on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Muutoin, luonnollisissa, ulkonaisissa asioissa, jotka on alistettu järjelle, ihmisellä on yhä tallella jonkin verran ymmärrystä, voimaa ja kykyä, tosin varsin pahasti heikentyneenä. Sekin kaikki on siinä määrin perityn taudin myrkyttämää ja saastuttamaa, ettei se kelpaa Jumalalle.

4. Jumala on määrännyt rangaistukseksi perisynnin turmelemille Aadamin jälkeläisille ja perisynnille itselleen kuoleman ja ikuisen kadotuksen. On olemassa myös muuta ruumiillista ja hengellistä, ajallista ja ikuista kurjuutta. On Perkeleen tyranninvalta: ihmisluonto on joutunut Perkeleen vallan alle, luovutettu Perkeleen valtaan, jäänyt vangiksi hänen valtakuntaansa. Perkele huumaa ja viettelee monta viisasta suurmiestä tässä maailmassa hirvittävillä harhoilla ja sokaisee heidät erityisesti harhaopeilla. Eri tavoin hän syöksee ihmiset kaikenlaisiin paheisiin.

5. Viidenneksi. Tämä peritty turmelus on niin suuri ja hirmuinen, että Jumala yksin Herran Kristuksen tähden voi peittää sen silmiltään ja antaa sen anteeksi, kuten hän tekee kastetuille, uskoville ihmisille. Sen vääristämä ja turmelema ihmisluonto voidaan parantaa vain yhdellä tavalla: Pyhän Hengen täytyy synnyttää ja luoda ihminen uudeksi. Tämä uudistuminen pannaan tässä elämässä vasta alulle; tulevassa elämässä se on oleva täydellinen.

Ihminen voi siis pelastua perkeleestä vain ”Kristuksen ansion” pohjalta, kun ”Pyhä Henki synnyttää ja luo ihmisen uudeksi” (so. sielu liittyy Jumalaan uskon syttyessä sydämessä – ensimmäinen ylösnousemus). Silloin kaikki se yletön pahuus, mikä ihmisessä on, alkaa pyyhkiytyä pois ja tilalle tulee HENGEN HEDELMÄ (ja maailma alkaa parantua hänen osaltaan):

Gal. 5:22-26: Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme.

Ja Kol. 3:12-17: Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa

Ihmisen on äärimmäisen tärkeää tajuta tilansa Jumalan edessä, koska aika on loppumassa ja Jeesus Kristus ilmestyy pian lupauksensa mukaisesti. Kristuksen tullessa tapahtuu viimeinen tuomio, ja ne, joilla ei ole Jeesus Kristus Vapahtajanaan, joutuvat ikuiseen helvettiin (ts. joutuvat itse omien sanojensa, ajatustensa ja tekojensa kohteiksi ikuisesti), ja Kristuksessa pelastuneet saavat elää ikuisesti Jumalan yhteydessä, kaikki synnit pois pyyhittyinä. Tämä maailman muoto katoaa, ja Jumala luo omilleen uuden maan ja uudet taivaat, lupauksensa mukaisesti.

Todellisesti ihminen voi parantua vain Kristuksessa. Kaikki omat ponnistelut ovat turhia.

Vesa I Laurio